Japanissa kirjoitetaan käyttämällä kolmea eri merkistöä: tavumerkistöjä hiraganaa ja katakanaa sekä Kiinasta peräisin olevaa kanji-merkistöä. Kaikkia kolmea merkistöä käytetään, ja jopa saman sanan sisällä voi olla eri merkistöjä. Näistä merkistöistä hiragana on yleishyödyllisin, ja kaikki sanat voidaan kirjoittaa sitä käyttäen, vaikka ne normaalisti kirjoitettaisiinkin kanjeilla. Hiragana-merkkejä on 46, kuten myös katakana-merkkejä. Kanji-merkkejä onkin sitten tuhansia, tosin hallituksen määrittelemällä yleisesti käytettyjen kanjien listalla on noin 2000 merkkiä.
Suomalaiselle japanin lausuminen on yllättävän helppoa. Monet sanat lausutaan kuten ne suomeksikin lausuttaisiin, ja suomalaiselle vieraita äänteitä on vähän. Japanissa tavutus on vielä tiukempaa kuin suomessa: jokainen sana muodostuu tavuista, jotka vuorostaan muodostuvat konsonantista (ei välttämätön), vokaalista ja mahdollisesta n-kirjaimesta. Esim. legendaarinen sumopainija yo-ko-ha-ma hu-ma-hu-tan ja suutari ha-yo-shi-ko mo-no-shi ovat siis ääntämykseltään täydellistä japania, vaikkeivat kyllä valitettavasti tarkoita yhtään mitään.
Japania voi kirjoittaa latinalaisilla aakkosilla useammalla järjestelmällä, mutta ylivoimaisesti yleisin on Hepburn, jota käytetään Wikitravelissa ja myös tässä matkasanakirjassa.
Japanissa on lyhyitä ja pitkiä vokaaleja, joiden erolla on merkitystä, kuten suomen kielessäkin. Pitkä vokaali merkitään romanisoidussa japanissa kirjaimen päälle vedetyllä viivalla, esimerkiksi sana sentō [sentoo].
a
kuten suomen "a"
aa, ā
kuten suomen "aa"
e
kuten suomen "e"
ei, ē
kuten suomen "ee" (esim. sensei lausutaan "sensee")
i
kuten suomen "i"
ii, ī
kuten suomen "ii"
o
kuten suomen "o"
ō
kuten suomen "oo"
u
suomen "u":n ja "y":n väliltä, hieman ruotsin "u":n tavoin, sanan lopussa usein hiljainen (esim. desu lausutaan "des'")
Japanin konsonantit lausutaan kuten suomessa, seuraavilla poikkeuksilla:
ch
kuten englannin sanassa "cheese"
fu
kuten suomen "hu" (esim. fuji lausutaan "hudži")
g
sanan alussa kova g, kuten englannin sanssa "get", tai sanan keskellä lähempänä äng-äännettä (esim "manga" lausutaan kuin suomalainen lausuisi sen)
j
dž kuten englannin sanassa "joke"
n
yleensä suomen "n", mutta "m" jos seuraava kirjain on m, b, tai p (esim. gunma lausutaan "gumma")
r
merkillinen sekoitus l, r, ja d-kirjaimia; suomalainenkin "r" kyllä yleensä ymmärretään
sh
suhu-äs, š
y
kuten suomen "j" (esim. yokohama lausutaan "jokohama")
z
kuten englannin sanassa "zone"
Y-kirjain voi myös esiintyä konsonanttiklustereissa kuten kyo ("kjo"), myo ("mjo"), ryo ("rjo"). Näistä viimeinen on varmaan suomalaisille japanin vaikein äänne lausua, mutta esim. muryō (無料) eli "ilmainen" ei ole hirmuisen kaukana tutusta suomen sanasta murjoo.
Japanissa sanapainolla ei ole kovinkaan merkittävää roolia. Kannattaa pyrkiä välttämään suomalaista taipumusta painottaa ensimmäistä tavua, ja sen sijaan lausua vain kaikki tasapitkänä pötkönä.
Japanin kielioppi on joissain piirteissään niin lähellä suomea, että kielten on jopa epäilty olevan sukulaisia. Verbit ja adjektiivit taipuvat kutakuinkin kuten suomessakin, kun taas substantiivien perään liitetään partikkeleita, jotka eivät ole hirmuisen kaukana suomen sijamuodoista. Indoeurooppalaisten kielten vihulaisia kuten sukuja tai artikkeleita ei ole japanissakaan, verbit eivät taivu persoonan mukaan, eikä yksikköä ja monikkoa ei erotella ollenkaan. Ihan yksinkertaiseksi kielioppia ei silti voi haukkua: verbien taivutus ja partikkelien valinta voi mennä melkoisen monimutkaiseksi ja kohteliaisuustasot lisäävät ihan uuden ulottuvuuden kieleen.
Verbien ja adjektiivien taivutus
Vartalo 見 mi
perusmuoto 見る miru, "näen"
kohtelias perusmuoto 見ます mimasu, "näen" (koht.)
kielteinen muoto 見ない minai, "en näe"
koht. kielt. muoto 見ません mimasen, "en näe" (koht.)
imperfekti 見た mita, "näin"
koht. imperfekti 見ました mimashita, "näin" (koht.)
kielt. imperfekti 見なかった minakatta, "en nähnyt"
koht. kielt. imperfekti 見ませんでした mimasendeshita, "en nähnyt" (koht.)
potentiaali 見える mieru, "voin nähdä"
koht. potentiaali 見えます miemasu, "voin nähdä" (koht.)
kielt. potentiaali 見えない mienai, "en voi nähdä"
vartalo 赤 aka
adjektiivi 赤い akai, "punainen"
kielteinen muoto 赤くない akakunai, "ei punainen"
kielt. imperfekti 赤くなかった akakunakatta, "ei ollut punainen"
Hiragana-tavut は ha, へ he and を wo lausutaan wa, e and o jos niitä käytetään partikkeleina.
Japanin kielioppi suosiii järjestystä subjekti-objekti-verbi (vrt. suomen subjekti-verbi-objekti), mutta sanoja voi pyöritellä ympäriinsä melko vapaasti, sillä partikkeleilla merkitään sanojen funktio (vrt. suomen sijamuodot). Verbi ankkuroidaan kuitenkin aina lauseen loppuun. Tärkemmät partikkelit ovat subjektin/teeman は wa (nominatiivi) ja objektin を o (akkusatiivi).
Minä näin elokuvan.
私は映画を見ました。
Watashi-wa eiga-o mimashita.
Minä-[subjekti] elokuva-[objekti] näin.
Jos aivan tarkkoja ollaan, japani erottelee lauseen teeman (は wa) lauseen subjektista (が ga), mutta aloittelija voi melko surutta aina käyttää wa-muotoa. Muita näppäriä partikkeleita ovat:
Sana です desu ei ole verbi vaan kohtelias kopula (yhdistävä sana), jonka voi jättää pois tuttavallisessa puheessa tai korvata muilla kopuloilla kuten でした deshita (kohtelias imperfekti), でしょう deshō (kohtelias ehdotus) or だ da (perustyyli). Kuten suomessa, は wa-tavulla merkityn subjektin voi usein jättää pois ja päätellä kontekstista:
あなたはだれですか？ Anata wa dare desu ka? ("Kuka [olet] sinä?")
山田です。 Yamada desu. ("[Olen] Yamada.")
これは何ですか？ Kore wa nan desu ka? ("Mikä [on] tämä?")
りんごです。 Ringo desu. ("[Tämä on] omena.")
それは何色ですか？ Sore wa nani-iro desu ka? ("Minkä värinen [on] tuo?")
赤いです。 Akai desu. ("[Tuo on] punainen.")
Verbit いる iru > imasu ja ある aru > arimasu ilmaisevat henkilön tai esineen sijaintia. Sanoaksesi "A on (sijaitsee) B:ssä", käytä rakennetta A ga B ni imasu/arimasu:
山田さんがここにいます。 Yamada-san ga koko ni imasu. ("Herra Yamada on tässä.")
本が棚にありますか？ Hon ga tana ni arimasu ka? ("Kirja hyllyllä onko?")
はい、あります。 Hai, arimasu. ("Kyllä, [kirja] on [hyllyllä].")
Puheessa käytetään yleensä AM/PM merkintää kellonaikojen ilmoittamiseen (午前 gozen aamulla, 午後 gogo illalla) , mutta kirjoitetut aikataulut ym. käyttävät 24 tunnin kelloa.
